MÖP:it saivat hepulin puolustusvoimasäästöistä
MÖP on lyhenne ruotsinkielen sanoista: ”Militärt Överintresserad Person” – ”Maanpuolustuksesta Överikiinnostunut Persoona”. Suomenkieli ei tuossa käännöksessä ehkä ihan säkenöi, mutta se on osuva ja käypä käännös jonka löysin www.maanpuolustus.net –keskusteluketjusta.
Mielenkiinnolla katsoin viikko sitten Eero Ojanperän toimittaman ohjelman Silminnäkijä: Lautasellinen tykinruokaa. Ja vau! että siinä ohjelmassa vilisi möppejä!
Ohjelmasta huokuva suhteeton ryssäpelko oli niin ylimitoitettua että koko homma alkoi
muistuttaa parodiaa. Joku järkeväkin henkilö ohjelmassa pääsi ääneen ja hän puhui rauhoittelevasti, niin kuin ylikuumentuneille lapsille puhutaan.
Mutta eihän sellainen puhe tietenkään purrut kun toiset, ne möpit, suorastaan kieriskelivät kiimassaan kun he maalailivat miten itärajan lähimetsissä parhaillaankin luikertelee pataljoonittain – ei kun divisioonittain!!! - venäläisiä sotilaita jotka henkeään pidätellen odottavat sitä väistämätöntä päivää jolloin hyökkäys Suomi-Neitoa vastaan vihdoinkin saa alkaa! Ohjelma on katsottavissa täältä: http://areena.yle.fi/video/1328130014647
Tavallaanhan tuollainen ryssäpelkokiihko on ymmärrettävää.
Ilman ryssiä välittömät viholliset olisivat kovin kaukana ja niitä olisi kovin vähän. Siksi ryssävihaa kannattaa ylläpitää ja ruokkia, siitä on tullut möppien elinehto. Ja kuka nyt elämänlangastaan luopuisi.
Möppejä vilisee kaikkialla.
Kun puolustusvoimia kohtaavat säästöt julkistettiin, vaikka kuinka moni poliitikko alkoi täristä kiihkosta kun Pyhän Isänmaan Puolustusvimmaa pyrki ulos heidän kehoistaan.
Eilisessä A-talkissa Timo Soini sai taas yhden niistä puuskistaan jolloin hän intoutui keuhkoamaan isänmaasta tuttuun, kiihkokansallismieliseen tyyliinsä. Minusta vaikutti siltä että Pia Viitanen (sdp), Ville Niinistö (vihr), Mari Kiviniemi (kesk) ja Jan Andersson (toim) melkeinpä ällistyivät Soinin primitiivipurkausta – ja kyllä se näytti ja kuulosti kivikautiselta kotisohvallakin. Myötähäpeän tunteet heräsivät voimakkaina. Ohjelma löytyy tältä: http://areena.yle.fi/video/1328819963423
Politiikan lisäksi möppejä löytyy yritysmaailmasta.
Armeijaa jopa ihannoidaan niin paljon että jotkut ihan tosissaan kuvittelevat että armeijassa tehdään hyviä johtajia työelämän tarpeisiin.
Armeijan johtamistyyli perustuu nujertamiseen ja yksilöllisyyden, minuuden, riistämiseen. Armeijassa ei ole sijaa persoonille; siksi kaikilla on samanlaiset vaatteet, heidän hiuksensa on leikattu samalla tavalla ja he tottelevat samoja käskyjä. On naiivia väittää että armeijassa opittu johtamistapa sopisi minnekään muualle kuin armeijaan.
Armeijassa asiat opetetaan nöyryyttämällä ja alistamalla. Siellä on pakko totella käskyjä, kyseenalaistaa ei saa. Ei saa herättää keskustelua. Ei saa ilmaista mielipidettään.
Ja sellainen olisi muka hyvää johtamista siviilissäkin?
Että alaisten on pakko totella johtajaa, muita vaihtoehtoja ei ole? Ja jos ei tottele mukisematta, joutuu yöksi putkaan?
Ei ole ihme että töissä voidaan huonosti kun möpit vievät armeijassa opittua kyykyttämisen jaloa taitoa suomalaisille työpaikoille.
Ehkä surullisinta on kuitenkin se että tällaiset armeijan johtamistaitomöpit eivät itse tajua
olevansa lihaksi muuttuneita luutnantti Lammioita.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hei Kirsi.
Missäpäin suoritit asevelvollisuutesi? Itse olin Haminassa, Lappeenrannassa ja jonkin aikaa myös Vekaranjärvellä, enkä ainakaan noissa paikoissa tavannut nöyryyttämistä ja alistamista. Minuutenikin on yhä tallella.
Hieno ad hominem -avaus. Jos kirjoittaja olisi kirjoittanut positiivisempi sävy tekstissään, olisit varmaan kommentoinut hyväksyvään tyyliin "Hienoa että jotkut naiset tietävät totuuden" vaikka kirjoittajan tietopohja olisi silti ollut aivan sama :)
Isänmaan asia ei vanhene koskaan. Mietippä ketkä pelastivat tämän maan ja sananvapauden. Nyt on kiva jutella ja kirjoitella niitä näitä.
"Eilisessä A-talkissa Timo Soini sai taas yhden niistä puuskistaan jolloin hän intoutui keuhkoamaan isänmaasta tuttuun, kiihkokansallismieliseen tyyliinsä. Minusta vaikutti siltä että Pia Viitanen (sdp), Ville Niinistö (vihr), Mari Kiviniemi (kesk) ja Jan Andersson (toim) melkeinpä ällistyivät Soinin primitiivipurkausta"
Siltähän se näytti, on syytä miettiä. Vanhempi sukupolvi teki mitä oli tehtävä, siitä enempää hehkuttamatta vaan tekivät senjälkeen muutakin.
Ennen WW2:sta Neuvostoliiton lehdistössä puhuttiin Suomesta tällaisia:
http://www.iltasanomat.fi/presidentinvaalit/itkeako-vai-nauraa--venalais...
Minä en hämmästele lainkaan sitä, että MOPit Viitanen, Viherniinistö, Kiviniemi ja herra Anderson melkeinpä ällistyivät.
Ai niin, MOP tulee sanoista Militärt Ointresserad Person.
Näiden moppien ja niitä heiluttavien oma kiinnostus aiheeseen herää yleensä siinä vaiheessa, kun he tarvitsevat jonkun suojelemaan itseään hyviltä vapauttajilta.
Myös muissa armeijoissa alistetaan, kovistetaan, riistetään ja johdetaan. Jos haluat Suomesta armeijavapaan vyöhykkeen, sun kannattaisi alkaa Venäjän armeijan kenraaliksi.
Sanan säilälläkö toimittaja tätä maata puolustaa, vai eikö mielestäsi ole mitään puolustettavaa? Kyllä on tosielämästä vieraantunut maailmankatsomus. Toivottavasti ei tulla koskaan tarvitsemaan koko puolustusvoimia maan puolustamiseen,mutta toivon varaan sitä ei todellakaan voi jättää, herää hyvä ihminen ruususen unestas.
Venäjää en pelkää enkä ryssäksi hauku mutta pitäähän toimivat puolustusvoimat suvereenilla maalla olla jos haluaa olla jatkosakin itsenäinen. Hipit olivat aikoinaan työntämässä kukkia kiväärinpiippuihin mutta taisivat olla LSD-pöllyssä ja ovat nykyään järkiintyneet.
Voin kuvitella, että 30-luvulla sanottiin 'ei sotaa koskaan enää tule'.
Kuinkas kävi.
Aika itsevarmaa on ajatella, ettei täällä sodita enää koskaan. Ei siitä ole kuin 21 vuotta kun suuri ja mahtava romahti; toiset 21 vuotta ja kuka tietää.
Mielestäni olisi järkevää, että maanpuolustuksen tärkeys osattaisiin perustella ilman Venäjän pelkoa. Entäpä jos Venäjä ei enää koskaan milloinkaan hyökkää Suomen kimppuun? Miten me sitten maanpuolustuksen perustelisimme? Entäpä jos naapurimme olisikin Kanadan tapainen valtio? Miten silloin perustelisimme maanpuolustuksemme?
Kirsi Virtanen on vissiin palvellut varusmiehenä jossakin muualla kuin Suomen armeijassa? Tietysti omatkaan kokemukseni eivät ole koko totuus vaikka totta ovatkin. Kun alokaspatterin päällikkö, kapteenin arvoinen kapiainen, kertoo että armeijan kurin ja järjestyksen tarkoitus on taata,että mahdollisimman monella on mahdollisimman hyvä olla ja kun se kuri ja järjestys sitten ihan oikeasti tässä hengessä toteutettiin niin millainen se armeijan johtamistapa mahtaa olla??
Käskyjen tottelemisesta vielä sen verran, että eikö palomiehen tule totella esimiehensä käskyjä? Entä sairaanhoitajan?
Kirsin inttikokemukset ovat varsin erilaisia kuin omani.
Kyllä kai tuollainen militaarimieli on sellainen tyyppi-ilmiö, joka jonkinlaisen selityksen vaatii. Eivät nämä yli-innokkaat sotapersoonat voi ihan vain sattumalta olla sellaisia kuin ovat.
Mistään asiaperusteista ei voi olla kyse, koska nehän ovat jokaiselle samat -- ja silti vain tietty osa käyttää asiaperusteita kiihottuakseen taistelumielialaan. Meillähän nuo "asiat" luontevasti liittyvät ryssävihaan, joka kuitenkin ilmiönä on paljon syvempää historiallista perua kuin sotakokemukset N-liiton kanssa. Siinä on kyse enemmänkin omista kansallisista ominaisuuksistamme ja omien "huonojen puoliemme" projisoimisesta venäläisiin.
Varsinaisesti se sotainto taitaa nousta sellaisista tyypillisistä varhaislapsuuden vammoista, joista huono todellisuuden sietokyky yleensäkin nousee. Eli kun lapsi joutuu kokemaan vähän liian kovia -- kovia pettymyksiä, turhautumia, kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä, ruumiillisia rangaistuksia, pelkoja, traumoja -- se kehittää itselleen mielikuvituksen ja korviketodellisuuden, johon se pahaa maailmaa pakenee.
Sellaistahan meissä jokaisessa on jonkin verran. Mutta jos sitä on liikaa, psyyke hieman vääristyy. Tällöin jossain aikuiseksi kasvamisen vaiheessa todellisuuden kohtaamisesta muodostuu haaste, kynnys, jonka voittaminen tarvitsee ylimääräistä energiaa. Silloin muodostuu tuo perussävyltään hyökkäävä, aggressiivinen ja kaikkialla voitettavia hyökkäyskohteita hahmottava "sotilasmentaliteetti".
Jos juttu muokataan paradoksiksi, se kuuluu: todellisuutta omiin romanttisiin kuvitelmiinsa paennut lapsi kehittää aggression, jonka varassa se "uskaltaa" käydä todellisuuden kimppuun. Se, että todellisuudentaju tässä mekanismissa vähän häiriintyy, se ei tälle lapselle itselleen missään elämänvaiheessa paljastu.
Sotilasmielet ovat tietysti hyviä sotilaita. Minkään turvallisuustilanteen arvioijiksi heistä ei ole, mutta eipä siitä kukaan mitenkään heitä voi estää. Onneksi sotilailla ei ole juurikaan päätösvaltaa -- paitsi tietysti yhteiskunnissa ja järjestelmissä, joissa lasten kaltoinkohteleminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Sellaisissa todellisuudentajuttomuus ja aggressiolla reagoiminen on yleisessä yhteiskuntailmapiirissä. Sellainenhan meillä taitaa olla naapurinamme.
Maanpuolustus, jos sillä tarkoitetaan sitä, että pannaan vastaan, kun joku ei-toivottu toisen maan armeija yrittää väkisin rajan yli, ei ole sama asia, kuin tehottomien varuskuntien kallis ylläpitäminen eri puolella maatamme.
Olen käynyt armeijan 1983, joten käsitykseni perustuvat siihen aikaan. Sen lisäksi, että koulutusjärjestelmä perustui kaikkitietävään nöyryytykseen se oli erittäin tehotonta. Kantahenkilökunta nosti palkkaa mm. siitä, että siirryimme paikasta toiseen odottamaan, odottamaan tuntikausia, että jotakin tapahtuisi. Koko 11 kuukauden aikana saamani tiedot ja mahdolliset taidot olisi hyvinkin voinut tiivistää 4 kuukauden palvelusaikaan.
Varuskuntien säilyttämistä ei voi perustella kauan sitten päättyneellä Toisella Maailmansodalla, kaikki kunnia siellä olleille. Maailma vain on muuttunut siitä, vai missä on se sodan jälkeen luotu massiivinen konepajateollisuus? Kukaan ei ole vastustanut teollisuuden alasajoa sillä perusteella, että se syntyi, jotta sodan häviäjän osalle tulleet sotakorvaukset saatiin maksetuksi.Olisiko teollisuus pitänyt pitää väkisin pystyssä siltä varalta, että ryssä sattuisikin hyökkäämään.
Ulkoistetaan puolustus, liitytään Natoon, niin kyllä apua tulee, jos epätodennäköinen muuttuisi todeksi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 15 kommenttia